Savonlinnan toinen vuodenaika – kun kiire väistyy ja rauha saapuu

Savonlinnalla on kaksi vuodenaikaa. On kesä, jolloin järvet vilisevät veneitä, torilla käy vilske ja kaupunki täyttyy matkailijoista. Silloin Savonlinna on kuin teatterinäyttämö, jossa jokaisella on oma roolinsa. Mutta on myös se toinen vuodenaika, hiljaisempi ja ehkä syvällisempi. Se alkaa, kun viimeinen höyrylaiva lipuu satamasta ja rantakahvilan tuolit pinotaan varastoon. Kiire väistyy, ja tilalle tulee rauha.

Syksy saapuu pehmeästi. Ilmassa on uutta raikkautta, sellaista, joka tuntuu keuhkoissa asti. Punkaharjun harjut hehkuvat ruskan väreissä, ja metsäpolut kutsuvat kulkijaa, joka kaipaa hetken omaa aikaa. Näkymistä ei tarvitse jonottaa – ne ovat sinun, juuri nyt. Kun polkupyörän renkaat rullaavat pitkin hiljaista hiekkatietä tai suppilauta liukuu tyynellä järvellä, arki muuttuu hetkeksi liikkuvaksi meditaatioksi. Täällä syksy ei ole vain vuodenaika, se on tapa hengittää.

Kulttuurikin saa syksyn tullen toisenlaisen sävyn. Kesän oopperajuhlien jälkeen tapahtumat eivät katoa, ne vain muuttuvat intiimimmiksi. Pienissä konserteissa ja näyttelyissä tunnelma on lämmin, melkein kodikas – kuin koko kaupunki olisi muuttunut olohuoneeksi, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Yleisö ei ole massaa, vaan joukko tuttuja kasvoja. Ehkä juuri siksi taide koskettaa täällä syvemmälle.

Talvi ei rysähdä paikalle, vaan hiipii hiljaa. Yhtenä aamuna huomaat, että järvi on jäässä ja oksilla kimaltelee kuura. Olavinlinna näyttää satukirjan sivuilta poimitulta linnalta, ja koko maisema pysähtyy kuin maalaukseksi. Talvi tarjoaa urheilijan paratiisin, mutta myös hiljaisuuden keitaan: luistelurata Saimaalla, ladut metsien halki ja avantouinti, joka herättää sekä kehon että mielen. On jotakin ainutlaatuista siinä hetkessä, kun liu’ut jäällä ja kuulet vain oman hengityksesi ja terien rytmikkään äänen.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin juuri se hiljaisuus. Se ei ole tyhjyyttä, vaan täyteyttä – hetki, jolloin kuulet omat ajatuksesi. Kun lumi peittää kadut ja valo heijastuu hangesta, Savonlinna muuttuu. Se on kuin toinen todellisuus, jossa kiireellä ei ole sijaa. Suurkaupungeissa hiljaisuus pitää etsiä, täällä se tulee vastaan luonnostaan.

Savonlinnan syksy ja talvi eivät yritä kilpailla kesän kanssa. Ne tarjoavat jotain muuta, jotain syvempää. Ne kutsuvat pysähtymään, hengittämään ja näkemään tutun kaupungin aivan uudessa valossa. Kun kesä on iloinen näyttämö, syksy ja talvi ovat sen sielu.

Ehkä juuri siinä on Savonlinnan todellinen voima. Kaupunki osaa olla sekä juhlava että hiljainen, sekä vilkas että rauhallinen. Se on paikka, joka ei elä vain kesästä, vaan joka hengittää täyteen elämää myös silloin, kun kiire on poissa.

Savonlinnan seudun perussuomalaiset ry
Pj Timo Nuutinen